Aamulla yunhwan
piti mennä kouluun mut ei se sit lopulta jaksanu. Heräsin ite omaan
kursaukseeni joten en enää uskaltanu nukahtaa. Ja etenki ku näin
unta et menin käymään kotona. Niin se vaan iskee pian se koti-ikävä. Mut en mä täältä pois halua vielä
lähteä. Niin paljon on nähtävää. Ja voin kuvitella et sit ku on
lähtöpäivä suomeen niin se tulee lopulta hyvin nopeesti. Onneks
unohin antaa donggunille tuliaisiks suklaalevyn ni voin mussutella
sitä suomalaista suklaata aina ku tulee ikävä kotia.
Bussille en ois
löytäny ellei Yunhwa ois kiltisi vieny. Express bussilla maksaa
Daegusta Souliin noin 25 500 wonia. Aika paljon, mut KTX junalla ois
lähentyny jo 50 000 varmaan ja se ois ollu mulle aivan liikaa! En
sit tiiä miten noita mungunhwa junia ois menny jos sil ois sit
päässy halvemmal, mut ehkä bussi kivempi ku ei tartte huolehtii
laukusta jos menee bussilla.
 |
| taukopaikka bussireitillä |
 |
| oli utuista |
 |
| soulia taitaa olla jo |
 |
| tykkään täst sillast |
Saavuin
mukavasti hostellille, kaks siroa naista autto rappusissa että
heille suuri kiitos. Hostellilla oli se pettymys et jouduin eri
huoneeseen ku muut suomalaiset. Mun huonees oli sillon tosi
ystävällisii ihmisii mut kaikki miehii kuitenki. Ne oli ihan et
sori et joudut nukkuu samas huonees meijän kaa.
Hostellilla Mr.
Bong yhisti meidät suomalaiset ja pari vinosilmäamerikkalaista samaan
paikkaan syömään ku haluttiin suht samanlaista ruokaa syyä.
Tutustuttiin sit niihin. Eka luultiin et ne on jotain
kiinalaisjapanilaisii mafiapomon jälkikasvuja, mut ne oliki ihan
tunnollisia yliopisto-opiskelijoita yhdysvalloista.
 |
| meijän ruoka. omnomonomonomonoln |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti